Lippakioski Jänö

Viime vuonna Helsinkiin ilmaantui täysin vegaaninen lippakioski Jänö, joka toimii osuuskuntaperiaatteella. En ehtinyt viime kesänä testaamaan koko kiskaa, koska ensin oli aina jotakin ja sitten kipsa menikin täysremonttiin. Nyt tein korjausliikkeen heti kesän alussa.

Kioskilla oli sunnuntai-iltapäivästä jonoa, ja vain yksi myyjä, joten hommassa meni tovi. Kikkarin ympärystä on tehty onneksi mukavaksi - siihen on levitelty rantahiekkaa ja kioskin takana on aurinkotuolit, johon parkkeerasin lapset ja koiran siksi aikaa kun kaverini kanssa odottelimme pääsyä tilaamaan. Plussaa myös koiran vesikiposta! Odottaessa muutama tyyppi kävi katsastamassa kioskia ja jonoa, joten tilausta snägärille näyttää Töölössäkin riittävän.

On varmasti tietoinen valinta, ettei missään kohtaa kioskia lue, että kyse on vegaanisesta kiskaruuasta. Toisaalta tykkään - miksipä sitä aina tarvitsisi korostaa, koska hyvä mättö on vain hyvää mättöä. Käytännössä kyllä se tekee ehkä jonottelusta entistäkin rasittavampaa, koska jonossa saattaa olla tyyppejä jotka eivät lainkaan tiedä jonottavansa vegaanista safkaa. Tosielämässä monikaan ei tuntunut ilahtuvan mahdollisuudesta tutustua uuteen, vaan lähtivät äkäisinä pois. Ehkä joku pikku maininta vegaanisuudesta voisi myös toimia täkynä niille, joita homma jo ennestään kiinnostaa? Kaikki eivät kuitenkaan ole niin inessä skenessä, että tietäisivät että juuri tämä kipsa on The Jänö. Turisteja palvelisi myös englanninkielinen menu. Oli sangen kivuliasta kuunnella brittituristin tavaavan "makkaraperunat".

Pitkähkön odottelun jälkeen tilasin itselleni nyhtökaurapitan ja lapsille makkaraperunat puoliksi. Kaverini otti myös pitan. Myyjä oli todella stressaantuneen oloinen ja selitteli kovasti kiireestään - ilmeisesti kyseessä oli jokin vuoronvaihto-ongelma. En voinut olla huomaamatta että makkaraperunoita varten avattiin uusi paketti ja ryhdyttiin siinä viipaloimaan nakkeja. Auttaisiko kiireeseen jos makkaran paloittelut ja kaikki muut mahdolliset esivalmistelut olisi tehty etukäteen?

Annokset tulivat kuitenkin kohtuullisen nopeasti, ja lapset ryhtyivät tyytyväisinä ahmimaan makkarapottujaan. Ranskikset ja nakkiviipaleet toki toimii aina. Oma pitani oli hyvin muhkea - itse asiassa nyhtökauraa oli ehkä liiankin runsaasti. Annoksen coleslaw oli kuitenkin erinomaista ja minttujugurttikastike ihanan raikasta. Nyhtökauran määrä kasvatti hinta-laatusuhteen korrelointia. Jälkkäriksi lapset saivat jätskit ja me aikuiset kahvit - tosin kahvi oli päässyt loppumaan mutta täydellä masulla sen odottelu ei ollut enää konsti eikä mikään. Odottaessa saimme tahtomattamme katsauksen kioskin ilmeisen ongelmalliseen henkilöstötilanteeseen, koska vuoroa vaihdettiin ja kiirettä päiviteltiin sangen avoimesti. Ilmeisesti yksi tyyppi hyppäsi mukaan lennosta paikkaamaan puuttuvaa iltavuorolaista. Siinä sitten kysyttiin puolisolta lupaa ja puhdasta essuakin etsittiin.

Jänö jätti hiukan hämmentyneen olon. Annos oli aivan ok, mutta palvelu oli - vaikkakin ystävällistä - melkoisen tehotonta säätöä. En tiedä pyöritetäänkö kioskia vapaaehtoisvoimin, mutta toisaalta minun ei kuulukaan asiakkaana tietää tai huomata sitä, eikös vaan? En myöskään haluaisi syödessäni kuulla miten kovin raskas päivä asiakaspalvelijalla on ollut, vaikka se pitäisikin paikkansa. Tietty kotikutoisuus on aivan jees, mutta on vähän kurjaa jos jää kovin vahva mielikuva siitä, ettei kukaan oikein tiedä mitä on tekemässä ja milloin. Suosin ja kannatan todella mielelläni vegaanisia palveluita, mutta niidenkin pitää olla ensisijaisesti palveluita. Jänön kohdalla varsinkin tietyn tuotteistamisen ja itse lopputuloksen välinen ristiriita jää aika räikeäksi. Tyylikkääksi rempattu lippakioski hipsterifontteineen, nimikkomehuineen ja retrokarkkeineen lupaa enemmän kuin peruspitan säädöllä. Tulee fiilis, että itse ajatus on tuotetta tärkeämpi - ja näinhän sen ei pitäisi vegaanibisneksenkään kohdalla olla.

Anteeksi vain. Ehkä kolmas kesä toden sanoo?