tiistai 28. toukokuuta 2013

Asiaa tisseistä



Mikään ei muutu vuosien varrella niin paljon kuin maitorauhaset. Aika monella jo pelkkä kuukautiskierto vaikuttaa tissien olomuotoon, puhumattakaan raskauksista ja imetyksistä. Itselläni kuppikoko on vaihdellut kaarella B-C-D-A-B: nyt olen siis imetysten jälkeisen romahduksen jälkeen palannut omaan kotoisaan beekuppiini.

Diggailen mahdollisimman keveistä liiveistä, joissa voi mukavasti olla ja liikehtiä. Itse asiassa aloitin rintsikoiden käytön vasta esikoista odottaessani, siihen asti freestailaisin. Mitä nyt urheiluliivejä käytin. Liiveihin olikin hankala tottua: aina joku hakanen tai olkain hankaa, painaa tai putoaa. Raskaus- ja imetysajan meloneitten kanssa ei kuitenkaan oikein ilman liivejäkään ollut mukava olla, ja niiden jälkeen taas tilanne vaati hieman, hmmm, kohotusta. Imetysliivien käytön jälkeen halusin palkita itseni somilla ja mukavilla liiveillä - ja hei, tissini ovat tosiaan sen ansainneet kaiken tämän jälkeen!

Mutta arvatkaas mitä? Kokoisilleni ryntäille ei kerta kaikkiaan tehdä liivejä ilman toppauksia. Tai sitten niitä ei ainakaan myydä missään. Ilmeisesti alle D:n kuppikoko on sellainen tragedia, että alusasuvalmistajat katsovat parhaaksi valmistaa meille raukoille vain muhkeasta toppausmatskusta valmistettuja rintsikoita. Siis niitä sellaisia puolipallon mallisia, jotka on tehty jostain kummallisesta vaahtomuovin oloisesta aineesta. Ne saavat kyllä rinnat aikaan vaikka miehelle, selkäpuolelle. Mutta kun minusta topatut liivit ovat kuumat ja epämukavat. Enkä kaipaa pallorintoja. Miksi niitä toppauksia pitää ylipäätään olla? Ajatelkaa jos miehille ei olisi saatavilla kuin etumuksesta pönäkästi topattuja alushousuja, jotka lisäksi kiristäisivät ja putoilisivat koko ajan. En halua jotain mitä minulla ei ole, vaan nätit, mukavat liivit, jotka tukevat rintamustani sellaisena kuin se nyt tällä hetkellä on. Mission impossible?

Oli, ennen kuin käväisin taas tsekkaamassa Lasipalatsin pop up-tilan Tovin. Tällä kertaa siellä popuppailee viikon ajan Sofia Store, joka myy verkkokaupassaan esimerkiksi JOIK-luonnonkosmetiikan ohella myös Kriss Soonikin loungerie-mallistoa. Loungerie on mahtava konseptisekoitus alus- ja oloasuja: siis vaatteita jotka näyttävät juuri niin ylellisiltä ja seksikkäiltä alusvaatteilta kuin ne ovatkin, mutta tuntuvat päällä yhtä mukavilta kuin kulahtanein lempioloasu. Malliston idea on myös monikäyttöisyys: esimerkiksi samettista aamutakkia voisi aivan hyvin pitää kevyenä takkina missä vaan. Vaatteet valmistetaan eettisesti Virossa ja mallistot ovat pieniä ylijäämän välttämiseksi.

Kriss Soonik Lasipalatsin Tovissa. Miten kaikki designtyypit aina näyttääkin näin hyvältä?!
Virolaissyntyinen, Lontoossa nykyään asustava suunnittelija Kriss Soonik sattui itse olemaan paikalla Tovissa ja innostuimme yhdessä päivittelemään alusvaatesuunnittelua, joka useimmiten tähtää siihen, että nainen näyttää kuumalta eikä niinkään siihen että vermeet olisivat mukavia. (En tiedä teistä, mutta minä en tunne itseäni seksikkääksi krahnaavissa, kinnaavissa alusvaatteissa - siksipä alkkarihyllystäni löytyykin vain mukavia puuvillapöksyjä.) Kriss taas pyrkii tuotteissaan siihen, että asujan kantaja myös tuntisi olonsa mukavaksi ja siten näyttäisi vielä entistäkin paremmalta:

"Producing two collections a year, Kriss designs with the understanding that all women can be superheroes. This is lingerie and loungewear that empower, inspire and break the rules."


Shokkipinkkejä pitsipaitoja voi pitää myös päällysvaatteena aluspaidan kanssa. Särmikästä mummolookkia!

Sofia Storen viehättävä omistaja päällään Kriss Soonikin malliston paita.

Vastustin urheasti sinisen, hopeaisilla tekonahkaolkatoppauksilla varustetun samettiaamutakin kutsua mutta sorruin kokeilemaan Kriss Soonikin malliston rintaliivejä. Ja voi tytöt! Liivit ja minä olimme kerta kaikkiaan match made in heaven. Rintsikat ovat kaarituettomat mutta paksun, elastisen ympärysnauhan ansiosta napakat ja joustavat. Kädet voi nostaa ylös ilman että kupit nousevat ylös! Olkaimet on sijoitettu niin että ne eivät valu! Näissä liiveissä olo on parempi kuin ilman. Puhumattakaan ulkonäöstä. Rintsikat kun myös näyttävät syntisen keveiltä - klisee tai ei, mutta näissä tissikoissa kulkiessa on hieman syntinen olo. Mutta mukava. Syntisen mukava.





4 kommenttia:

  1. Niissä topatuissa liiveissä on musta se hyvä puoli, ettei nännit näy läpi. Raskaus ja imetys saa mun nännit jotenkin tosi isoiksi ja esillä oleviksi. En tykkää siitä, että ne näkyvät paksuhkojenkin paitojen läpi. (Tosin imetysliivejähän ei ole topattuja.) Tulee aina mieleen yhden kaverin äiti, joka halusi olla hottis ja käytti tekonännejä (!?) ollakseen sexy (siis se 50 v äiti oli tosi pahasti jäänyt jonnekin 80-luvulle). Huh!


    Pitäis varmaan opetella tekemään rintaliivitkin itse :)

    VastaaPoista
  2. Jotenkin mua ei ole koskaan nännit haitanneet. Nekin kyllä totta vie muuttaa olemustaan raskaus- ja imetysaikojen myötä! Tekonännit, no huh huh! En edes tiennyt että semmoisia on tai on joskus ollut! Ihmeekseni näin kyllä jossain Lindexillä tms semmoisia nänninpeitintarroja jotka laitetaan just ettei ne näkyis ohuen paidan alta. Oudohkoa minusta sekin. Olis kyllä upeaa osata tehdä alusvaatteita! Voi miksi en osaa ommella!

    VastaaPoista
  3. Niin, oishan se kiva, jos ois semmoset tissit, että tueksi riittäis pieni suikale pitsiä ja kuminauhaa... Tähän vois nyt jotain kuolematonta kirjoittaa siitä kuinka kaikki ollaan erilaisia ja semmosta :D

    VastaaPoista
  4. Joo, siksi onkin ärsyttävää että liiviosastoilla kuvitellaan että kaikki haluaa vaahtomuovitopatut tissikat!

    VastaaPoista