keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kolmen Kaverin vegaanijäätelöt


Tällä viikolla sähköpostiini pamahti postia übersympaattiselta Kolmen Kaverin Jäätelöltä. Kaverukset halusivat tietää, haluaisinko että he toisivat minulle kotiin testattavaksi heidän kehitteillä olevia vegaanijäätelöitään. Hmm, no ehkä, jos nyt tässä Karibian lomiltani ja Channing Tatumin deittailulta ehdin.



Kaveruksilla on työn alla neljä vegaanista jäätelömakua: kaksi suklaata pähkinäkinuskikastikkeella ja suklaapaloilla, kookos samoilla höysteillä ja minttusuklaa. Raati (eli lapset ja minä) kiinnitti ensimmäiseksi huomiota jätskien ihanaan koostumukseen. Mukana ei ollut ainesosalistaa, joten en tiedä ovatko jädet soija- vai kaurapohjaisia, mutta kermaisia ne kuitenkin ovat. Ei jälkeäkään mistään puolivillaisesta sorbetista!

Suklaista toinen on tummempi ja toinen hitusen miedompi - kehottaisin kyllä lanseeraamaan myyntiin vain sen tummemman, sillä sen rinnalla vähemmän suklainen jäi auttamatta valjuksi. Suklaa oli ehdottomasti oma lempparini. Suolainen pähkinäkinuskikastike suklaahippuineen on juuri se, mitä olen näemmä suklaajätskiltäni koko elämäni kaivannut. Kookos oli aika raikas ja itse asiassa yllättävän vähän kookoksinen, mutta sama kastike sopi kyllä siihenkin hyvin. Molemmissa kinuskia myös oli kiitettävän runsaasti.


Lasten lempijätskiksi nousi minttusuklaa - raukat eivät ikinä ennen ole edes maistaneet minttujäätelöä. Minun makuuni se muistutti hiukan liiaksi nuoruuteni minttusuklaalikööriä. Ehkä sitä ei enää ollut silloin kun kolme kaverusta aloittelivat juopottelunsa? Viattomiin lapsiini yhdistelmä kuitenkin tehosi hyvin.

Jätskit tulivat parin desin annospikareissa, joissa on mukana puinen lusikka. Neljästä purnukasta tuli kolme ihmistä kyllä sangen ähkyyn, vaikka jäätelöt eivät olekaan mitään överimakeaa mallia. Kaverit, ehdottomasti nämä jatkoon! Kehitelkää ihmeessä jatkossa myös kaikenlaisia mielikuvitusmakuja, vaikka suklaa onkin aina varma valinta.


Ja yrittäjät, ottakaa mallia Kolmen Kaverin Heikistä, joka tässä kuskaa jäätelöä kotiovelleni. En siis tosiaan ole mikään ripsariblogihuora, mutta esimerkiksi seuraavia tuotteita saa vapaasti tuoda kotiini testattavaksi:

  • vegaanista luomusamppanjaa (ja muita kalliita alkoholijuomia)
  • kallisarvoisia, eksklusiivisia luomuparfyymeja
  • tryffeleitä, vegaanista kaviaaria ja käsin tehtyjä suklaakonvehteja
  • reilun kaupan timantteja (mieluiten vaaleanpunaisia)

Palaillaan!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Keitaan kuuma kesätesti: SinäMinä -91





Ystäväni oli löytänyt maalaiskirppikseltä kasan 90-luvun SinäMinä -lehtiä, joista muitta mutkitta anastin pari. Kuka tuhlaisi viikonloppunsa jossain Block Partyssa kun voi istua himassa ysäriaarteensa kanssa? Muistan lukeneeni samaisen ystäväni kanssa kirjastossa SinäMinää ja MeKahta (nuo kirjoitusasutkin on kyllä ehtaa kultaa) silmät tapillaan. Pikaisempaan selailuun riitti vain Isosisko-palsta, jossa kyseltiin tisseistä ja seksistä. Jos oli enemmän aikaa niin ehti syventyä muutamaan Lukijan Stooriinkin. Ja testit, toki.

Harmi etten voi ottaa teitä kaikkia kotiini lukemaan näitä herkkuja kanssani. Tässä kuitenkin lohdukkeeksi viisi helmeä:

1) Lukijan Stoori: Kuinka kovis kesytetään? Kovistyttö rakastuu salaa nössöön naapurin poikaan. Kovistyttö lopettaa meikin ja hiuslakan käytön. Naapurin poika rakastuu tästä johtuen kovistyttöön.
Jos ei tämä ole yksi maailman seitsemästä alkuperäisestä juonesta, niin mikä sitten?

2) Lukijapalstan kirjeen aloitus tervehdyksellä Ugh, Howdy ja Terse! Tästä lähtien aloitan kaikki työpäivät noin. Ei voi mennä vikaan.

3) Samalla palstalla on todellakin julkaistu kirje otsikolla "Ruotsi ei kaipaa mustaa miestä" jossa puhutaan ihan tyynesti mutakuonoista. Myös monissa julkaistuissa novelleissa puhutaan "mutiksista". Oltiinko ysärillä todella noin avoimesti rasisteja? Onko MV uusi SinäMinä?

4) Käsialanäytepalsta. Grafologi neuvoo ihan pokkana sisustussuunnittelijaksi haluavaa tyttöä (Vaaka -74) hylkäämään haaveensa ja ryhtymään teknilliselle tai liikealalle, koska käsiala viittaisi lahjojen lepäävän siellä suunnassa. Way to go! Ei paljon himmailla! Jos kysytään niin sittenhän neuvotaan!

5) Tämä kuva. Todella ennakkoluulotonta käyttää nuorten lehteen suunnattuun mainontaan malleina nelikymppisiä baariruusuja! Arvostan!


perjantai 5. elokuuta 2016

Hanki koira, se kannattaa!





Hankin koiranpennun hiukan ennen vappua. Monista ajatus hankkia koira kahden pienen lapsen jatkoksi oli aivan älytön, mutta olen hinkunut koiraa jo iät ja ajat. Enkä ole kyllä katunut päätöstä karvan vertaa!

1) Koira ei oikeasti tee elämää sen vaikeammaksi vaikka olisikin lapsia. Sitä pitää ulkoiluttaa ja ruokkia - mutta niin myös lapsia. Sitä paitsi usein lapset ja koira riehuvat keskenään, ja minä saan lukea romaania sohvalla. Toki varsinkin kaupunkiin on kätevämpi hankkia pieni koira, ja opettaa se heti kulkemaan mukana kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja kulkuvälineissä. Minä saan onneksi pitää koiraa töissä, mutta se seuraa mukana myös terassille tai puistoon. Koira tykkää eniten maailmassa olla laumansa kanssa, eikä lauma välttämättä ole vain välitön perhe vaan myös työkaverit ja muut ystävät.

2) Koiraa tosiaan pitää kävelyttää. Olin unohtanut, miten paljon nautin pelkästä kävelemisestä. Vaikka tykkäänkin myös juosta hikilenkkejä, on kävelyssä oma suorituspaineeton rauhoittumisjuttunsa. Tekee hyvää ihmiselle, joka kokee lähes koko ajan huonoa omaatuntoa siitä ettei tee tarpeeksi jos ei esimerkiksi niitä heinää kahdeksaa tuntia päivässä. Sitä paitsi lapset voi ottaa kävelylle mukaan.

3) Koira on ihan aina iloinen nähdessään minut. Kuinka monesta ihmisestä voin sanoa samaa? Viiden minuutin tai päivän poissaolon jälkeen koira on ihan yhtä pakahtumaisillaan riemusta kun taas kohtaamme. Vaikka olisi kuinka mörkki olo, koiran ilo tarttuu.

4) Koira opettaa lapsille miten pidetään huolta toisesta olennosta, ja miten kaikilla on oikeus myös olla rauhassa. Nukkuvaa koiraa ei saa häiritä, eikä myöskään nukkuvaa äitiä. Jälkimmäinen on meillä vielä hiukan työn alla.

5) Se on niin söpö! Katsokaa nyt!



Ps. Ylin ja alin kuva täältä:
http://www.munblogi.fi/newbeta/tyopaikat-2/paiva-37-kirjasto-10-kirjastovirkailija/ 

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Festarikesä 2016


Kesäloma on näin aikuisena hyvä lopettaa tyylillä. Kuten esimerkiksi parin päivän punkfestareilla Puntalassa.

Kelatkaa, kaikki ne tyypit joita haluat ja et halua nähdä sullottuna samalle leirintäalueelle viikonlopuksi! Aurinkoa ja vesisadetta! Kuulumisten vaihtoa ja tyyppejä jotka kaatuilee päälle! What's not to like? Ehtiihän sitä koko syksyn taas sitten olla äiti ja virkanainen. Eipä sillä, samaa settiähän se työ- ja kotielämäkin voi olla.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Sukupuolilegot




Olin eilen lasten kanssa kaupungilla törsäämässä esikoisen synttärilahjaksi saamaa lahjakorttia. Lahjarahoilla ostettiin koulureppu ja tennarit, mutta olin luvannut että sitä voi käyttää myös paketilliseen tämän hetken kuuminta hottia, eli pikkulegoja.

Stockan leluosasto oli sitten viime näkemän muuttunut Hamleys -ketjun omistamaksi. (Ehkä olikin muuten hyvä käyttää lahjakortti ennen kuin Stockmann tekee anttilat.) Lelukaupoissa asioidessa ärsyttää aina aivan helvetisti se, miten lelut on sukupuolijaoteltu. Pinkkiä prinsessaa ja eskari-ikäisten glittermeikkejä tyttöpuolisille lapsille, ja maastokuvioista toimintaa poikapuolisille. Hamleys ei ehkä ole tästä kaikkein räikein esimerkki, mutta selvä teemoitteluhan sielläkin on. 

Legotkin löytyvät nykyään eri hyllyistä oletetun ostajan jalkovälivarustuksen mukaan. Tytöille on pinkit Friends -legot, joiden taipumattomat ja ei-muunneltavat hahmot pitävät pullakioskeja ja hoitavat kaninpentuja. Poikien puolella on supersankareita, koottavia avaruusaluksia ja pikkuisia pyssyjä legoukkeleiden käteen. Legoilla on myös ilmeet. Ne joilla on parta, ovat tuiman näköisiä. Ne, joilla on huulipunaa, hymyilevät leveästi. Hyllyjen välissä on pieni sukupuolineutraali alue, muutama aneeminen paketti niitä "peruslegoja", eli rakennuspalikoita ja -osia.

Ennen ei totta vieköön ollut kaikki paremmin. Sukupuoliroolit ja -odotukset olivat monella tapaa räikeämmät silloin, kun minä olin pikkulegoiässä. Koulussa kiltit tytöt istutettiin villien poikien viereen rauhoittamaan tilannetta. Tytöt eivät ainakaan pikkupaikkakunnilla edes unelmoineet skeittauksesta. Yhteiset liikuntatunnit olivat perverssi ajatus. 

Legot olivat kuitenkin aika neutraaleja. Keltaiset naamat hymyilivät aina, oli hahmo sitten leikissä junaryöstäjä tai merenneito. Tosin oletettu neutraalius saattoi johtua siitä, että legot oli ehkä suunnattu lähinnä pojille. Kun tytöt tulivat siihen mukaan näpertelemään, oli pakko tehdä hahmoja myös tyttöjä kiinnostavista asioista, kuten kodinhoitohuoneesta. 

Onneksi legoilla, kuten kaikilla leluilla, voi kuitenkin myös rikkoa rajoja. Pitkäsääriset friends -tyttelit voivat osallistua avaruusvalloitukseen. Darth Vaderilla voi olla rusettipäinen lemmikkikani. Ostin lopulta lapsille yhteiseksi legopaketin, jossa Batman ja Supermies taistelevat. Kuopus ihmetteli, että mistä ne oikein tappelee. En tiennyt. Hartaan pohdinnan jälkeen poikani totesi vakavana, että varmaan siitä kummalla on hienommat vaatteet.


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kiipeilypuisto




Viikonloppu meni hiukan bilehuuruisesti, joten tänään oli ryhtiliikepäivä. Aamulla ensin siivosin pari tuntia, pesin pyykkiä ja harjasin koiran. Sitten vein lapset Töölönlahden uuteen kiipeilypuistoon, joka olikin vallan mukava. Puistossa on kiipeilyrata, jossa on kaikenlaisia erilaisia köysiä ja tikkaita ja muita roikkumisasioita. Menin itsekin radan kerran läpi, ja se oli yllättävän haastava aikuisellekin. Taisin kuitenkin olla kiipeilypuiston ainoa kiipeilevä aikuinen.

Puistossa oli tosi paljon kaiken ikäisiä lapsia, jotka selvästi olivat ihastuksissaan kun kerrankin leikkipuistosta löytyy muutakin kuin niitä standardoituja, kuoliaaksi suunniteltuja Lappset-liukumäkiä ja kiipeilytelineitä. Meidän pihalla on sellainen aina tyhjänä, ja lapset keikkuvat viereisessä mattotelineessä. Miksi ei lasten anneta itse suunnitella leikkipuistoja tai ylipäätään mitään tiloja, jotka on lapsille suunnattu? Tai miksei sitten edes tehdä tukevampia mattotelineitä?

Loppupäivänkin vietin hyveellisesti tekemällä ruokaa ja lukemalla kiinnostavahkoa kirjaa Rhodesiassa asuneesta naisesta. Poimin sen kirjastosta aivan randomina, joka on nykyään suosikkitapani valita seuraava kirja luettavaksi. Jos ei sattumalta valittu kirja kiinnosta, voi aloittaa uuden ilman tunnontuskia kun ei siihen kohdistunut mitään ennakko-odotuksia. En myöskään tiennyt että Rhodesiassa poltettiin niin paljon pilveä brittilähtöisen yläluokan keskuudessa.

Päivän lopuksi tein vielä mukavan iltajuoksulenkin ja kahvakuulailin. Kyllä nyt taas kelpaa olla ihminen.




maanantai 18. heinäkuuta 2016

Tattikastike


Hähää! Tämä postaus on vain ja ainoastaan lällättelyä sienisaaliista! Olin eilen lasten ja isäni kanssa metsässä parisen tuntia ja tuloksena oli koko kopallinen herkkutatteja, kanttarelleja ja orakkaita. Lapset olivat yhtä innoissaan jokaisen sienen löydyttyä ja kaupunkilaiskoira sai juosta häntä suorana metsähepuleissaan.

Saaliista syntyi oivallinen kastike, jossa pääosassa ovat tietenkin ne ihanat sienet. Raastoin päälle myös hiukan vegaanista parmesaania. Toimii.

Tattikastike

Muutama desi tatteja ja muita sieniä pilkottuna
1 pieni sipuli
Loraus kaurakermaa

Perkaa ja pilko sienet. Laita ne kuumalle, kuivalle pannulle ja anna hautua välillä sekoittaen kunnes sienten oma neste alkaa haihtua. Lisää joukkoon sipuli ja suola. Lorauta lopuksi joukkoon kaurakermaa sen verran, että sienet melkein peittyvät. Keitä kastiketta hetken kasaan ja tarjoile pottujen tai pastan kanssa.