perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kitty's Milkshake Bar


 









Tänään oli täydellinen päivä käydä pirtelöllä. Ja täydellinen paikka pirtelölle on Kitty's Milkshake Bar Hietsun hallilla. Somasti fiftarihenkinen Kitty's on aika uusi, ja sympaattisen omistajansa Michaelin mukaan perustettu paikkaamaan Suomen huutavaa pirtelöbaarivajetta.

Kitty'sin valikoimiin kuuluu kolme vegaanista pirtelömakua: maapähkinävoi, omenakaneli ja karamelli. Otimme testiin yhden jokaista lajia. Kolme normikokoa hiukan pienempää pirtelöä maksoi yhteensä 17 euroa, joten ihan jokaperjantaista tapaa tästä ei tietenkään voi tulla.

Pirtelöissä käytetään soijamaitoa ja ilmeisesti soijapohjaista karamellijäätelöä, olisikohan sitä Ingmanin perustoffeeta. Päällä on tömäkästi vegaanista kermavaahtoa ja asiaankuuluvat koristeet. Popparit näyttivät hauskoilta mutta maistuivat hiukan eltaantuneilta, vaihtaisin ehkä karamellipirtelön somisteeksi jotakin muuta.

Itse pirtelöt olivat kyllä taivaallisia. Ihanan paksuja ja syntisiä. Tekee oikein hyvää hörpätä välillä tällainen tässä chiasiementen ja raakamehujen maailmassa! Oma lempparini oli ehkä raikas omenakaneli, joka maistui tismalleen omenapiiraalle. Paahteinen maapähkinävoi oli myös ihana. Karamelli jäi minulle hiukan vaisummaksi, mutta lapseni tykkäsi siitä kovasti. Vaikka pirtelöt olivat tuhtia tavaraa, ei niistä silti jäänyt öklömakea fiilis - tosin eipä tehnyt mieli syödäkään mitään muutamaan tuntiin.

Hietsun halli on itse asiassa muutenkin muuttunut kiinnostavammaksi sitten viime näkemän - kaikenlaisia kiinnostavia ruokapaikkoja riitti. Se on itselleni olevinaan kyllä hiukan syrjässä, vaikka äkkiähän tuonne loppujen lopuksi pääsee. Rannassa oli kiva siemailla pirtelöä ja katsella laitureihin parkittuja veneitä, joissa punakat, paidattomat sedät joivat olutta. Ilmeisesti veneillä voi vallan hyvin laiturissakin.

Toinen Kittys avataan tuota pikaa Ison Omenan kauppakeskukseen. Sen teema on kuulemma amerikkalainen diner, ja tiski on pinkkiä glitteriä! Aikamoista.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kesäkeskiviikko





Tänään jännittävässä elämässäni tapahtui taas kaikenlaista kiinnostavaa!

  • Opetin koiran ajamaan pyörällä. Vain yksi pikku hyppy pois pyörään fiksatusta pyykkikopasta Elielinaukiolla, ja loppumatka meni aivan kuin rotukoiralla konsanaan. Pyörällä ajo on mahtavaa ja koira korissa tuplahauskaa - ja jännää, kuten hiukan jäykähköistä olkapäistäni kuvassa huomaa. Koira onkin onneksi huomattavasti rennompi.
  • Pitelin puolivuotiasta vauvaa. Ihana. Mutta ei silti aiheuttanut yhtään "mäkin haluun tollasen"- väristystä - way to go, munasarjat! (Käytin muuten erityistä silmärypynlisäysfiltteriä oman naamani kohdalla, että erotatte kumpi on kumpi.)
  • Söin vauvan äidin kanssa lounasta Roasbergissa. (Pienen vauvan vanhemman ei kyllä kuuluisi näyttää niin freesiltä.) Mutta tiesittekö, että Roasbergista saa paitsi ihania raakakakkuja myös lounaaksi salaattia, johon voi valita vegaanisia täytteitä? Tänään valikoimassa oli aivan ihanaa tempehiä. Lisukkeena sai punajuurihummusta ja todella hyvää siemennäkkäriä. Roasbergissa on myös hyvä palvelu - erityisesti yksi tarjoilijoista on kovin vegaaniorientoitunut. Hän on aina hyvin huolissaan jos en jaksa syödä annostani loppuun. Harvoinhan niin toki tapahtuu. Lounaaseen kuuluu myös oivallinen kahvi. Aikamoisia after work -viinitarjouksiakin paikassa näyttäisi olevan...
  • Kävin juoksu- ja jumppalenkillä kaverini kanssa. Tyylikkäät lenkkivarusteethan ovat kaiken a ja o. Omani viestivät sulokkaasti "Ysärin lopulla ollut crustpunk-kautesi soitti ja pyysi kledjunsa takaisin".

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Lippakioski Jänö





Viime vuonna Helsinkiin ilmaantui täysin vegaaninen lippakioski Jänö, joka toimii osuuskuntaperiaatteella. En ehtinyt viime kesänä testaamaan koko kiskaa, koska ensin oli aina jotakin ja sitten kipsa menikin täysremonttiin. Nyt tein korjausliikkeen heti kesän alussa.

Kioskilla oli sunnuntai-iltapäivästä jonoa, ja vain yksi myyjä, joten hommassa meni tovi. Kikkarin ympärystä on tehty onneksi mukavaksi - siihen on levitelty rantahiekkaa ja kioskin takana on aurinkotuolit, johon parkkeerasin lapset ja koiran siksi aikaa kun kaverini kanssa odottelimme pääsyä tilaamaan. Plussaa myös koiran vesikiposta! Odottaessa muutama tyyppi kävi katsastamassa kioskia ja jonoa, joten tilausta snägärille näyttää Töölössäkin riittävän.

On varmasti tietoinen valinta, ettei missään kohtaa kioskia lue, että kyse on vegaanisesta kiskaruuasta. Toisaalta tykkään - miksipä sitä aina tarvitsisi korostaa, koska hyvä mättö on vain hyvää mättöä. Käytännössä kyllä se tekee ehkä jonottelusta entistäkin rasittavampaa, koska jonossa saattaa olla tyyppejä jotka eivät lainkaan tiedä jonottavansa vegaanista safkaa. Tosielämässä monikaan ei tuntunut ilahtuvan mahdollisuudesta tutustua uuteen, vaan lähtivät äkäisinä pois. Ehkä joku pikku maininta vegaanisuudesta voisi myös toimia täkynä niille, joita homma jo ennestään kiinnostaa? Kaikki eivät kuitenkaan ole niin inessä skenessä, että tietäisivät että juuri tämä kipsa on The Jänö. Turisteja palvelisi myös englanninkielinen menu. Oli sangen kivuliasta kuunnella brittituristin tavaavan "makkaraperunat".

Pitkähkön odottelun jälkeen tilasin itselleni nyhtökaurapitan ja lapsille makkaraperunat puoliksi. Kaverini otti myös pitan. Myyjä oli todella stressaantuneen oloinen ja selitteli kovasti kiireestään - ilmeisesti kyseessä oli jokin vuoronvaihto-ongelma. En voinut olla huomaamatta että makkaraperunoita varten avattiin uusi paketti ja ryhdyttiin siinä viipaloimaan nakkeja. Auttaisiko kiireeseen jos makkaran paloittelut ja kaikki muut mahdolliset esivalmistelut olisi tehty etukäteen?

Annokset tulivat kuitenkin kohtuullisen nopeasti, ja lapset ryhtyivät tyytyväisinä ahmimaan makkarapottujaan. Ranskikset ja nakkiviipaleet toki toimii aina. Oma pitani oli hyvin muhkea - itse asiassa nyhtökauraa oli ehkä liiankin runsaasti. Annoksen coleslaw oli kuitenkin erinomaista ja minttujugurttikastike ihanan raikasta. Nyhtökauran määrä kasvatti hinta-laatusuhteen korrelointia. Jälkkäriksi lapset saivat jätskit ja me aikuiset kahvit - tosin kahvi oli päässyt loppumaan mutta täydellä masulla sen odottelu ei ollut enää konsti eikä mikään. Odottaessa saimme tahtomattamme katsauksen kioskin ilmeisen ongelmalliseen henkilöstötilanteeseen, koska vuoroa vaihdettiin ja kiirettä päiviteltiin sangen avoimesti. Ilmeisesti yksi tyyppi hyppäsi mukaan lennosta paikkaamaan puuttuvaa iltavuorolaista. Siinä sitten kysyttiin puolisolta lupaa ja puhdasta essuakin etsittiin.

Jänö jätti hiukan hämmentyneen olon. Annos oli aivan ok, mutta palvelu oli - vaikkakin ystävällistä - melkoisen tehotonta säätöä. En tiedä pyöritetäänkö kioskia vapaaehtoisvoimin, mutta toisaalta minun ei kuulukaan asiakkaana tietää tai huomata sitä, eikös vaan? En myöskään haluaisi syödessäni kuulla miten kovin raskas päivä asiakaspalvelijalla on ollut, vaikka se pitäisikin paikkansa. Tietty kotikutoisuus on aivan jees, mutta on vähän kurjaa jos jää kovin vahva mielikuva siitä, ettei kukaan oikein tiedä mitä on tekemässä ja milloin. Suosin ja kannatan todella mielelläni vegaanisia palveluita, mutta niidenkin pitää olla ensisijaisesti palveluita. Jänön kohdalla varsinkin tietyn tuotteistamisen ja itse lopputuloksen välinen ristiriita jää aika räikeäksi. Tyylikkääksi rempattu lippakioski hipsterifontteineen, nimikkomehuineen ja retrokarkkeineen lupaa enemmän kuin peruspitan säädöllä. Tulee fiilis, että itse ajatus on tuotetta tärkeämpi - ja näinhän sen ei pitäisi vegaanibisneksenkään kohdalla olla.

Anteeksi vain. Ehkä kolmas kesä toden sanoo?

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Helmi nenässä ja muita ihania tuokioita






Muutamia muistamisen arvoisia hetkiä elämästä lasteni kanssa:

  • Kun olen juuri aloittamassa synttärikakun leipomisen ja synttärisankarin pikkuveli osoittaa itkien vasenta sieraintaan: "Äitiii, se meni sinne ihan vahingossa!" Seuraavat neljä tuntia meneekin mukavasti päivystyksessä.
  • Kun ollaan lähdössä kevätjuhiin ja huomaan ettei lapsille viikko sitten tehty täikäsittely tainnut taaskaan tehota, täishampoo on lopussa ja rahat myös.
  • Se lauantai kun äiti on, hmmm, vähän väsynyt ja tilaa siitä syystä tilkkutäkin kokoisen härkispizzan, joka syödään sängyssä katsellen elokuvia puhuvista eläimistä.
  • Kun huomaan joraavani olkkarissa lasten kanssa aivan tosissaan Antti Tuiskua: "Mun on pakko tvelkkaa, että saisin fylkkaa... Äitii, mitä on tvelkkaa?"
  • Kun olen nuhainen ja lapset hössöttävät huolissaan: "Äiti, mee sohvalle! Et jumppaa! Me tyhjennetään tiskikone! Me laitetaan sulle teetä! Me viedään koira ulos! Me osataan!"

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Osterivinokassushit misomajoneesilla








Miksiköhän kummassa en ole aiemmin keksinyt, että mison ja sushin voi yhdistää? Tällä kertaa naitin ne majoneesin välityksellä. Miso maistuu mielestäni mukavasti oluelta tai muulta käymisteitse valmistetulta asialta - se kai lienee se kuuluissa umami sitten.

Jos muuten olet kuten minä ennen ja pelkäsit sushin tekoa, tsekkaa mun sushikoulu täältä. Piece of cake. Saanko muuten erityispisteitä siitä, että en kutsunut misomajoneesia misoneesiksi?

Osterivinokasushit:

puoli pakettia sushiriisiä
norilevälevyjä
puolikas paprika
pari porkkanaa
puolikas kurkku
1 pkt kylmäsavutofua
1 avokado
kourallinen osterivinokkaita tai kolme jättiläisosterivinokasta
2-3 rkl sesaminsiemeniä
n. 2 rkl soijakastiketta

Misomajoneesi:

2 dl vegaanista maustamatonta majoneesia (Jokaiselle tekee hyvää!)
2-3 rkl misotahnaa
(loraus sitruunamehua)

Keitä sushiriisi paketin ohjeen mukaan. (Itse asiassa olen käyttänyt myös puuroriisiä, eikä maailma kaatunut.) Suikaloi kasvikset ja tofu. Suikaloi myös sienet - jättiläisosterivinokkaat olivat minulle uusi tuttavuus ja sopivat tähän täydellisesti, koska ne oli paljon helpompi käsitellä kuin pienemmät sienet. Kuumenna pannulla öljyä ja lisää sienet. Ruskista hetki ja lisää loraus soijakastiketta ja sesaminsiemenet. Kääntele hetki ja ota sitten lämpö pois. Anna jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään sieniä.

Levitä norilevyjen päälle riisiä ja muita suikaloituja aineksia makusi mukaan. Kääri tiukalle rullalle ja leikkaa paloiksi.

Valmista misomajoneesi sekoittamalla aineet. Halutessasi voit puristaa joukkoon hiukan sitruunamehua. Mison määrä riippuu käyttämästäsi majoneesista, kovin etikkainen majoneesi vaatii enemmän misoa.

Dippaile sushipaloja soijakastikkeeseen, misomajoneesiin ja wasabiin.



lauantai 7. tammikuuta 2017

Karjalanpaisti nyhtökaurasta



Tiidididiidii tittididiidi, kokki Kolmosen vegaani-inkarnaatio tässä hei! Tein nimittäin karjalanpaistia nyhtökaurasta todella perinteisin maustein - valkosipuli taisi olla villeintä. Ja pakko kyllä myöntää, että kikkailemattomuus kannatti! Lopputulos oli oikein muheva ja makoisa. Ja mikä parasta: ruoka syntyy melkein itsestään. Ainekset vaan isoiksi lohkoiksi ja pata uuniin ainakin pariksi tunniksi. Sillä välin voi vaikka hiihdellä lylyllä ja kalhulla, kuunnella runonlaulantaa tai tehdä jotain muuta suomalaiskansallista.


Karjalanpaisti nyhtökaurasta

1 pkt maustamatonta nyhtökauraa
10 isohkoa perunaa
3 porkkanaa
4 sipulia
6-7 valkosipulinkynttä
5 dl kasvislientä
suolaa
mustapippuria
muutama maustepippuri
pari laakerinlehteä
oliiviöljyä

Ruskista nyhökauraa hetkinen pannulla, lisää joukkoon suolaa ja mustapippurirouhetta. Kuori juurekset ja paloittele ne isohkoiksi lohkoiksi ja laita kannelliseen uunipataan tai kattilaan. Tee sama sipuleille. Kuori valkosipulinkynnet ja heitä ne pataan kokonaisina. Valmista kasvisliemi joko liemikuutiosta tai jauheesta ja kiehuvasta vedestä. Kaada kasvisten päälle pataan. Lisää loraus öljyä, suolaa, mustapippurirouhetta, maustepippurit ja laakerinlehdet ja sekoita. Anna hautua 175 asteessa uunissa vähintään kaksi tuntia.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kolmen Kaverin vegaanijäätelöt


Tällä viikolla sähköpostiini pamahti postia übersympaattiselta Kolmen Kaverin Jäätelöltä. Kaverukset halusivat tietää, haluaisinko että he toisivat minulle kotiin testattavaksi heidän kehitteillä olevia vegaanijäätelöitään. Hmm, no ehkä, jos nyt tässä Karibian lomiltani ja Channing Tatumin deittailulta ehdin.



Kaveruksilla on työn alla neljä vegaanista jäätelömakua: kaksi suklaata pähkinäkinuskikastikkeella ja suklaapaloilla, kookos samoilla höysteillä ja minttusuklaa. Raati (eli lapset ja minä) kiinnitti ensimmäiseksi huomiota jätskien ihanaan koostumukseen. Mukana ei ollut ainesosalistaa, joten en tiedä ovatko jädet soija- vai kaurapohjaisia, mutta kermaisia ne kuitenkin ovat. Ei jälkeäkään mistään puolivillaisesta sorbetista!

Suklaista toinen on tummempi ja toinen hitusen miedompi - kehottaisin kyllä lanseeraamaan myyntiin vain sen tummemman, sillä sen rinnalla vähemmän suklainen jäi auttamatta valjuksi. Suklaa oli ehdottomasti oma lempparini. Suolainen pähkinäkinuskikastike suklaahippuineen on juuri se, mitä olen näemmä suklaajätskiltäni koko elämäni kaivannut. Kookos oli aika raikas ja itse asiassa yllättävän vähän kookoksinen, mutta sama kastike sopi kyllä siihenkin hyvin. Molemmissa kinuskia myös oli kiitettävän runsaasti.


Lasten lempijätskiksi nousi minttusuklaa - raukat eivät ikinä ennen ole edes maistaneet minttujäätelöä. Minun makuuni se muistutti hiukan liiaksi nuoruuteni minttusuklaalikööriä. Ehkä sitä ei enää ollut silloin kun kolme kaverusta aloittelivat juopottelunsa? Viattomiin lapsiini yhdistelmä kuitenkin tehosi hyvin.

Jätskit tulivat parin desin annospikareissa, joissa on mukana puinen lusikka. Neljästä purnukasta tuli kolme ihmistä kyllä sangen ähkyyn, vaikka jäätelöt eivät olekaan mitään överimakeaa mallia. Kaverit, ehdottomasti nämä jatkoon! Kehitelkää ihmeessä jatkossa myös kaikenlaisia mielikuvitusmakuja, vaikka suklaa onkin aina varma valinta.


Ja yrittäjät, ottakaa mallia Kolmen Kaverin Heikistä, joka tässä kuskaa jäätelöä kotiovelleni. En siis tosiaan ole mikään ripsariblogihuora, mutta esimerkiksi seuraavia tuotteita saa vapaasti tuoda kotiini testattavaksi:

  • vegaanista luomusamppanjaa (ja muita kalliita alkoholijuomia)
  • kallisarvoisia, eksklusiivisia luomuparfyymeja
  • tryffeleitä, vegaanista kaviaaria ja käsin tehtyjä suklaakonvehteja
  • reilun kaupan timantteja (mieluiten vaaleanpunaisia)

Palaillaan!